sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Paikkakortit

Minulla on melko selkeä kuva siitä miltä kattauksemme tulee näyttämään. Pöytiin tulee servetit taskuiksi taiteltuna joiden sisältä löytyvät aterimet sekä menu ja muut mahdolliset printit kuten häbingo. Laseista en ole aivan varma laitetaanko niitä valmiiksi pöytiin, luultavasti. Mutta minulla ei ole hyvää käsitystystä siitä, millaiset paikkakortit meille tulee sekä myöskään siitä että miten pöytäkartta toteutetaan. Plaseeraus on mielestämme ehdoton ja jotenkinhan se täytyy vieraille osoittaa. Koska askartelu ei ole vahvimpia puoliani ja mahdollisimman edullisesti tästäkin täytyy selvitä tullaan paikkakortit totettamaan töissä tulostaen. Eniten silmääni mielyttää jälleen kaikki kimaltava, mutta tuleekohan liikaa kimalletta jos pöytäkoristeissa on jo glitteriä?

täältä
täältä
Toisaalta silmääni miellyttää myös hyvin yksinkertaiset paikkakortit.
täältä
täältä
Toisaalta olisi tosi kiva kehittää jotakin vähän erikoisempaa. Kuten jos alkumalja tarjoiltaisiinkin pulloista eikä laseista, voisi tällainen idea olla ihan loistava. Tai voisinhan tehdä pulloihin töissä ihan uudet etiketitkin, sellaisen jossa lukisi aina jokaisen vieraan nimi.

täältä
Tai sitten jos jaksaisi leikellä, niin tällaiset voisi myös olla tosi hauskat.
täältä
Millaisia paikkakortteja teillä muilla on ajatuksissa, tai millaisiin olette törmänneet?

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Operaatio vihkijä

Mehän emme siis kuulu kumpikaan Mies tai minä kirkkoon joten on alusta asti ollut selvää että meille tulee siviilivihkiminen. Maistraatin sivuilla mainitaan että tulisi olla hyvissä ajoin liikkeellä jos vihkimispäivä on virka-ajan ulkopuolella, joten ensimäisen kerran soittelin maistraattiin tammikuun alussa. Vastauksesksi sain hyvin tylyn vastauksen että soittele uudestaan kun häihin on neljä kuukautta, aiemmin he eivät kuulemma aikoja varaile. Kelle tahansa häiden järjestäjälle, joka ei ole nopealla aikataululla liikenteessä, tuo neljä kuukautta ennen the päivää vihkijän varmistuminen aiheuttaa varmasti lisästressiä. Siinä sitten ahdistellessani ajattelin että "onhan näitä heinäkuuntoisenlauantain siviilivihkimisiä muutkin onnistuneet järjestämään samanlaisella aikataululla, niin miksei sitten mekin" ja rauhoittelin mieltäni.

No kun kalenteri näytti 19.3. niin soittelin kärppänä Salon maistraattiin varatakseni vihkijän nyt sitten niin hyvissä ajoin kuin heidän mielestään on mahdollista. Ensimmäisen henkikirjoittajan kun sain langanpäähän kolmen vaihteen kautta suositteli hän olemaan yhteydessä vaikkapa käräjäoikeuteen jos sieltä löytysi vaikkapa pikkuisen lähempää kuin 100km päästä toimitukseen suostuvainen notaari. Soitto siis käräjäoikeuteen ja neljän selityksen kautta mitä olenkaan hakemassa, puhuin henkilön kanssa joka suostui ottamaan asian hoitaakseen ja olevansa yhteydessä viimeistään viikon päästä löytyikö heiltä henkilökuntaa. Asia pihvi ja eikun odottelemaan.

Viikko meni eikä puhelua käräjäoikeudesta kuulunut, no puhelu sinne vain kuullakseni ettei soittoa ollut kuulunut koska kukaan notaareista ei ollut suostuvainen vihkimään tuona päivänä, tai vaihtoehtoisesti heillä oli jo vihkiminen sille päivälle. Siis niin että mitä, vihkiminen jo sille päivälle? Enkös minä ollutkaan tarpeeksi ajoissa liikkeellä koska maistraatti oli näin ohjeistanut, neljä kuukautta ennen vihmispäivää? Ei, heillä ei käräjäoikeudessa olekaan tällaista neljän kuukauden sääntöä ja vihkimisiä voi varata jo aiemminkin. Kivä tietää tässä vaiheessa... 

No jos sitten koitetaan vielä sieltä Salon maistraatista, mutta ei. Heidän ainoalle henkikirjoittajalleen olisi kyllä sopinut 1.8.... "Eh, mutta kun ei me silloin olla menossa naimisiin." Ei tässä nyt enää kyllä tässä vaiheessa ruveta päivämäärää siirtelemään, ymmärtävätköhän nämä siellä maistraatissa millaisilla aikatauluilla nykyään häitä järjestetään? Ehdotuksena tuli että jos me sitten mentäisiin naimisiin silloin perjantaina ja vain juhlittaisiin lauantaina. Melkein olin jo heittämässä kaikkia suunnitelmia kankkulan kaivoon ja sanomassa että eikai siinä sitten ole muuta vaihtoehtoa. Mutta päätin kuitenkin vielä kysyä kyseiseltä henkikirjoittajalta olisiko hänellä mitään muita ideoita, mistä voisin kysyä. No Lohjalla on kuulemma joku joka tekee siviilivihkimisiä virka-ajan ulkopulellakin. Sähköpostia siis toiveikkaana sinne, ja bumerangina takaisin "valitettavasti olen silloin lomalla".

Itku kurkussa kaikkien unelmien murskaantuessa päätin kuitenkin soittaa vielä Turun maistraattiin. Taas kerran selvitettyäni asiani tuli ensimäinen valonpilkahdus puheluuni, "joo, kyllä meillä silloin on vihkijä paikalla". Niinpä sain hänen yhteystietonsa ja jälleen soittoa seuraavaan numeroon ja jälleen asiani selvitystä tällekin henkilölle ja WOHOHOHOOOO!!! En meinannut uskoa kuulemaani, hän suostui! Hän tulee vihkimään meidät, meillä on vihkijä! Kellonaika varmistuu vasta ensi kuun lopulla mutta se jokatapauksessa on iltapäivästä ja se on meidän juhlapaikalla ja se on oikeana päivänä. Voi onnen määrää!

Sneakpeak



sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Meillä on jouluvalot!

Jee jee, tänään se varmistui. Meillä on käytössämme erään asiakkaamme jouluvaloarsenaali hääjuhlamme koristeluun, ja se arsenaali ei ole pienimmästä päästä. Ehkä hienoin uutinen hetkeen, tietysti sen rinnalla että kenkulien pitäisi saapua ensi viikolla. Minulla on paljon kaikenlaisia ideoita miten noita jouluvaloja voisi hyödyntää, mutta täytynee pohtia vielä millaisia viritelmiä sitä viitsii rakentaa ettei niiden pois siivoaminen juhlien jälkeen ole suunnattoman haastavaa.

täältä
Kattoon kiinnitettyinä ne olisivat valtavan kauniita ja tämä olikin aivan ensimmäinen mielikuvani jouluvalojen käytöstä somistuksessa. Kiinnittäminen mietityttää, millä saa nuo tukevasti kiinni seiniin ilman voimakeinoja? Mahtaiskohan joku vahvempi teippi jaksaa yhden illan?

täältä
Tämä oli sitten seuraava, ja tällä hetkellä kaikkein toteutamiskelpoisin ajatus. Vaatisi vaan verhojen vaihdon juhlapaikalle, mistä siis rykäisen tarpeeksi valkoisia verhoja? Tai oliskos hallaharsossa ideaa?
täältä
Juhlaväki varmasti hajaantuu kesähäissä ulkotiloihinkin jos sää sen sallii, ja sisäänkäynnin voisi jokatapauksessa koristella jouluvaloin kusuvan näköiseksi. Pääoven edessä sattuisi sopivasti olemaan vielä koivu. 

täältä
 Tai tällätavallakin ne ovat aivan yksinkertaisen simppeleitä ja kauniita. 

täältä
Nämä kangas/valo systeemin ovat ihan mielettömän hienoja ja saattaisi olla ihan tavallaan helposti toteutettavissa sillä hallaharsolla, mutta mites se hökötyksen kiinnitys ja siivous? Voisikohan sen kasata valmiiksi kotona ja nostaa vaan kattoon paikanpäällä? Löytyisköhän juhlapaikalta kiinnityspaikkaa tällaiselle? Onko jollain ollut tällaista tai vastaavaa toteutusta häissä? Tämä kuva ihastutti minut myös noihin pompomeihin ;D 

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Vieraana häissä

Viime viikonloppuna juhlittiin veljeni häitä ja sitämyötä pääsin itsekin ensimäistä kertaa varsinaisesti vieraaksi häihin. Heillä oli melkoisen perinteiset häät leikkeinneen päivineen, juuri sellaiset mitä heidän arvelinkin toteuttavan. Meillä oli lapset mukana alkuillasta joten 2 ja 3-vuotiaiden hulivilien kanssa oli välillä melkoistakin säätöä ja emmekä todellakaan ehtineet tylsistymään valokuvauksen odottelun aikana vaikka vieraille siksi aikaa ei mitään varsinaista ohjelmaa ollutkaan tarjolla. Ruoka oli hyvää ja en oikein vieläkään ymmärrä miten mahduin mekkooni vielä loppuillasta, vyönreiät ainakin loppuivat kesken. Morsiamen ryöstö oli yksi illan viihdyttävimmistä osioista, mutta kahdelta näyttelijä bestmanilta ei vähempää olisi voinut odottaakkaan. Ihan loistavat häät, kertakaikkiaan. Ja näköjään olen ihan hirvittävä itkupilli, mitä tuollaiseen hempeilyyn tulee.

täältä
Ensimmäinen kerta vieraana herättikin minussa monia asioita miten haluaisin meidän häidemme etenevän. Saippuakuplat suljettakoon pois "heiteltävien" listalta ja entistä enemmän minua on alkanut kiehtomaan vaihtoehtona nauhasauvat. Niistä ei ainakaan tulisi sotkua, sekä niiden päähän kinnitetyistä tiuista tulisi ihan mukavasti ääntäkin jos vieraat eivät hurraamaan uskaltaudu ;) 

täältä
Entistä enemmän olen lämmennyt photoboothille. Ne vieraat joilta lapset uupuivat, vaikuttivat ehkä hieman pitkästyneiltä mosiusparia odotellessa. Ja voin vain kuvitella kuinka loistavia otoksia sieltä saattaisikaan saada kun huomioidaan häiden varsin hilpeä juhlameininki. Yleensä ystävämme ovat vähän jäyhiä jököttäjiä juhliessaan, mutta häissä fiilis oli selkeästi vapautunempi.

Niin paljon ajatuksia, niin paljon ajatuksia... Kirjoittaminen tuntuu hankalalta kun en saa ajatuksia jäsenneltyä ;D 

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Lasipullot pöytäkoristeina


Kuten olen jo aiemmissa kirjotteluissani saattanut mainita, olen nitä lasipulloja/purkkeja tässä keräillyt mennen talven akana ja saldo alkaa olemaan jo ihan kiva. Yhteensä purkkeja on tällä hetkellä 41, eli n. 4kpl/pöytä. Näiden kanssahan olin sitten ajatellut nitä pieniä keltaisia/valkoisia kukkia, ehkä mahdollisesti myös sammalta.


Noita pilttipurkkeja ja sen tapaisia kirkkaita peruspurkkeja on aika paljon. Olen ajatellut että niihin saisi vähän jotain ekstraa vaikkapa tähän tyylin.

täältä
Tai laittamalla itse purkkeihin sisälle sammalta. Lsäeloa voisi saada vielä valoilla, mutta uskoisin että olisi ihan kivan näköinen ilmankin.

täältä

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Musiikki pohdintaa häihin

täältä
Musiikki ei varsinaisesti ole sydämen asia kummallekkaan meistä, mutta tunnelmanluojana se on ehdoton. Meidän musiikkimakumme eroaa todella rankasti toisistaan. Siinä missä minä olen melko kaikkiruokainen, mies on huomattavasti rajoittuneempi lähinnä suomalaisen rockahtavan musiikin ystävä. Minä nautin eniten menevästä ja tanssimiseen sopivasta konemusiikista, joka kuuluu taas miehen inhokkilistalle jonka mielestä ei ole livebändin voittanutta. Oma mielipiteeni livemusiikista on taas päinvastainen, yleensä epäselvää ja aivan liian kovalla. Minä jaksan kuunnella basson hakkausta loputtomiin, mies taas haluaa musiikkiinsa sanoituksen. Mutta kumpikaan meistä ei ole onneksi ehdoton musiikin suhteen, se vain on osa juhlaa. Tärkeä osa, mutta ei kuolemanvakava.

On selvää että perinteisiä tanssihäitä emme vietä, mutta vanhempaakin väkeä paikalle on tulossa niin sitäkin puolta on mielestämme tarjottava. Muuten haluamme vaihtelevan ja menevän musiikkitarjonnan, pääasiassa kuitenkin meitä nuorempaa sukuolvea suurimmaksi osaksi ajatellen. Jos häätanssi tanssitaan sinä kahdeksan yhdeksän paikkeilla, niin perinteistä tanssimusiikkia soitettaisiin siitä n. tunnin-kaksi verran eteenpäin ja sen jälkeen siirryttäisiin nuorekkaampaan suuntaan perinteistä suomirokkia kuitenkaan unohtamatta. Toimiskohan tällätavalla? 

Yhden tarjouksen olemme saaneet DJ tuttavaltamme joka hoitaisi koko äänentoiston, vhkitilaisuuden mikeistä ja ruokailun taustamusiikista yöhön asti, hintaa olisi 600€. Summa hieman yllätti kun se näytölleni lävähti, mutta taitaa kuitenkin olla aika perus hintatasoa? En vain tiedä miten saamme sen budjettiimme mahdutettua. En muista tähän hätään millaiset stereo systeemit Ankkurikellarilla on, että olisiko edes periaatteessa mahdollista selvtä pelkän spotifyn avulla? Varsinkin kun ruokailusali on yläkerrassa erikseen alakerran suunntellusta tanssisalista. Jos DJ:lle ei budjetista tarpeeksi suurta rakoa löydy, se tarkoittaa myös että vhkitilaisuudessa (ulkona) ei ole mikkiä. Suututetaanko näin juhlaväki kun Tahdon jääkin kuuumatta? Millaisia kokemuksia/ajatuksia muilla morsiammilla on? 

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Mies pukupuodissa


Aluksihan ajattelimme että säästämme hääbudjetissa ja vuokraamme Miehelle puvun juhlaa varten, mutta sitten näitä häitä tulikin tietoon lisääkin ja puvun tarve muuttuikin yhdestä kerrasta kolmeen jolloin hinta menee melkein samoihin. Eli päädyimme sittenkin ostamaan puvun tuolle tyypille.

 

Emme missään vaiheessa kuitenkaan suunnitelleet että lähtisimme törsäämään rahoja tähän kyseiseen vaatekokonaisuuteen, eli suunnaksi Dressman. Siellä Mies käyttäytyi juuri niin kuin olin kuvitellutkin. Ensimäinen puku päälle ja jos se oli hyvä niin sillä sitten mentiin. Ei siinä mitään mies näytti oikein komealta ihan perus mustassa puvussaan, jonka hoikentava vaikutus oli muuten oikeasti ihmeellinen. Eihän tuo mikään lihava tuo mies ole, mutta ei enää sinkun mitoissakaan ;) Taitaa olla joku perheellisten ongelma? 

 


Puvun lisäksi ostimme toki myös valkoisen kauluspaidan. En toki tiedä tuleeko mies sitä meidän häissämme käyttämään, mutta kahden viikon päästä jokin paita siellä alla on oltava. Perus valkoinen kylläkin sopii meidänkin juhliimme aika loistavasti, joten toistaiseksi ainakin mennään sillä. Myös ihan perus musta liivi takertui mukaan sekä yksinkertainen pukuvyö. Koska solmiosta tai solmukkeesta, eikä myöskään siitä tuleeko tuolle viehe vaiko taskuliina, ei ole selvyyttä päädyimme siihen että ostamme ne vasta kun asia on selkeä.